Magnum IRC luokan voittoon Suursaari racessa!

Vuodesta 2003 alkaen kilpailu on jäänyt vain kahdesti väliin teamiltä. Kahdeksan kertaa on startattu ja se tärkein on antanut odottaa itseään viime sunnuntaihin asti.

Kello 2:57 se oli ohi ja väliaika raportointi lomake oli toimitettu kilpailutoimistoon hetki rantautumisen jälkeen….

Kaikki valmistelut oli tehty taas kertaalleen huolellisemmin kuin ennen ja startti oli taas kerran käsillä. Ensimmäiset pienen LYS luokan veneet lähtivät matkaan klo 20:00 oma starttimme oli vasta kello 21:00, viimeiset valmistelut,  irti laiturista… :”hei ei me fendareita ja kiinnitys köysiä tarvita” siis takaisin laituriin ja viimeinen kevennys. Ei sinne paljoa jäänyt purjeiden ja muutaman tarkkaan harkitun työkalun lisäksi jos vaikka sattuisi tarvitsemaan.

Lähtö uuden apuvälineen kanssa oli aikaisempaa helpompi  kun koneelle kerrottiin lähtölinjan päät se kertoi meille ajan ja matkan linjalle joka oli iso apu arvioitaessa vauhtia viivalle.

Alkuun näytti aika huolestuttavalta kun linjalla oli lähinnä laivaa muistuttava venäläinen 50 jalkainen vene joka alkuun näytti jyräävän meidät heti kättelyssä. Henri joka ajatti lähtöä ei hengittänyt ensimmäiseen viiteen minuuttiin kun ei vauhtia alkanut löytymään, jyrätäänkö meidät ??? Keulalla Jari ja Kalle pianossa Teemu yhdistelmä toimi ja uusi 138 neliön spinnu nousi ongelmitta. Saimme kuitenkin vapaata tuulta venäläisten ystäviemme edestä eikä heistä enää ollut vaivaa sen jälkeen. Henrikin alkoi taas hengittämäänJ Onnistuihan se vaikka pahimmat kilpakumppanit saivat myös hyvän lähdön alapuoleltamme oltiin kuitenkin juonessa mukana ja kaikki mahdollista, siis keskimäärin hyvä lähtö.

Ensimmäiset pari tuntia Helsingin majakalle alun myötäisen jälkeen oli avotuulta fokalla pienen luokan veneitä napsien yksi toisensa jälkeen. Majakalla siis Kasuunilta suunta kohti Kalbådan majakkaa ja matkaa edessä noin parikymmentä mailia. Spinnu uudelleen ylös ja sitten mietintä mennäkö ulkokautta vai sisältä? Alkuun ajettiin muun fleetin mukana ja seurattiin tilannetta. Ainakin kipparilla oli hymy herkässä kun huomattiin lisäneliöiden uudessa spinaakkerissa antavan toivotut solmun kymmenykset lisää vauhtia ja aikaisemmin tuskaa tuottanut kevyt myötätuuli oli jopa vahvuus pahimpiin kilpailijoihin verrattuna. Mentiin siis lujempaa kuin ennen…

Kuten tiedetään se vauhti ei yksin riitä ja pitää löytää ne oikeat siftit tuulesta jotta tulosta tulee…

Taktikkomme Taneli kävi tiuhaan tietokoneella tarkistelemassa kulkusuuntia ja totesi taas vanhan kaavan mukaan pitkän harkinnan jälkeen… Jiippi ja niin aloitettiin kotiuttaminen tuulen kääntymästä toisensa jälkeen talteen ja uskoakseni käännöksiä tuli riittävästi ensimmäiseen yöhön. Työ kannatti, ensimmäinen väliaikapiste Kotkanporttimeno ja  toisena. Monta isompaa venettä raportoi jälkeemme joten ensimmäinen etappi oli sujunut vähintäänkin kohtuullisesti kun saavuttiin lauantai aamulla Kotkan portille.

Kotkan portilla käännyttiin kohti Suursaaren eteläkärkeä, spinnu pois ja fokka keulaan tuuli kääntyi vastaiseksi ja myötätuuli vaihtui tiukkaan kryssiin kun lähdettiin kohti Suursaaren eteläkärkeä. Eteläkärjessä odotti lohduton sekä tuuleton alue johon jämähdettiin onneksi vain hetkeksi.Vene oli koko ajan liikkeessä joten ei mitään peruuttamatonta tuulen odottelua. Perässä tulleet kilpakumppanit ajoivat meidät kuitenkin kiinni ja menivät jopa ohi… uusintalähtö puolimatkassa. Taistelu tahtoa lisää…

Myötäisellä jatkettiin takaisin kohti Kotkanporttia ja toista väliaikaa. Laatikot uuniin ja kotijoukkojen eväät napaan ennen loppurutistusta. Kotkanportti paluu väliaika ja pikaisen laskennan jälkeen arvio, että piikissä ollaan. Tieto nostatti fiilistä vaikean saaren kierron jälkeen vaikka meidät ajettiin aika pahasti kiinni ja tuntui, että yön taistelut ja lukematon määrä jiippejä (myötätuuli käännös) oli tehty turhaan mutta muutaman minuutin erolla olimme johdossa.

Käännyttiin Kotkanportilta kohti kotia ensimmäisenä etappina Kalbådagrund uudelleen. Alkuun mahtavaa menoa yli 9 solmun vauhtia uudella spinnulla aika tiukkaan kulmaan. Hyvältä näytti ja kipparikin pääsi ylimääräiselle paussille makuupussin sisään. Ennen starttia otettu puhelu Englantiin North Sails U.K toimistoon aiheutti uudelle purjeelle tuulirajan 17 knot. Sovittiin rajaksi 15 knot. Kuitenkin alkoi aika pian meteli…ylös punkasta. Ok niin tehtiin vapaa vahti ylös kannelle ja spinnu alas oli sopimus, että purjetta piti säästää tuleviin MM koitoksiin. Mutta niin kuin yleensä juuri kun spinnu saatiin alas tuulen nopeus oli jo yli 18knot ja samalla kääntynyt vastaiseksi eli lasku aivan viime tingassa. Samalla kun tuuli kääntyi vastaiseksi sen nopeus tipahti alle 8 solmuun ja meno loppui samoin tein.  VHF:stä alkoi tulla varoituksia jopa 14m/s lounaistuulista jonka ennusteen saimme viimein myös kännykällä. Lounaasta tosiaan nousi rintama mutta kukaan ei varmasti osannut odottaa tulevaa.

Neljän vuoden ponnistelu veneen säätöjen löytämiseksi ei ole mennyt hukkaan, kun myräkkä alkoi saatiin vaivan näölle katetta. Aikaisemmin purjehduksemme oli tässä vaiheessa enemmän selviytymistä kuin kilpapurjehdusta. Nyt trimmi kovaan keliin löytyi jo heti alkuun kun taktikko Taneli hoiti förstaagin kiristyksen jo hyvissä ajoin kevyen kelin aikaan.

Luukut kiinni, vaatteita lisää ja odottamaan… Noin kaksi tuntia ennen Kalbådan majakkaa tuuli alkoi nousta joka puuskassa aina vain korkeammaksi. Pahimmillaan tuulimittaristamme bongattiin 33,4 solmua joka tarkoitti todella kuoppaista tietä. Aallon korkeus ilman Lapinlisää oli pahimmillaan yli kaksi ja puol metriä. Kilpakumppaneilla maximi tuuli oli  puuskissa yli 45 solmua joka tarkoittaa yli 21m/s tuulen nopeutta.

Rannikkoasemilla keskituulen nopeus 17m/s joten yli kahdenkymmenen puuskat varmaan mahdollisia. Vene oli hyvin tasapainossa ja matka jatkui 6 - 7,1 solmun nopeudella aallosta riippuen.

 Matkassa oli ensikertalaisia kovaan keliin ja hieman huolestutti mikä on todellinen tilanne kun pesupalloa muistuttavassa tilanteessa aloitetaan life line:n jakelu ja jokainen laittaa itsensä kiinni veneeseen samalla illan vaihtuessa yöksi. Kasuunille matkaa vielä muutama tunti kun jo ehkä sadas pesuammeellinen raikasta merivettä on rauhoittanut laidalla istujia. Ei ole aivan helppoa istua paikallaan vuoristoradassa jossa tulee vettä niskaan joka toinen hetki. Laidalla istuvien feeliksiä arpoen heitän kysymyksen:” kaikki Ok?” Sadeasun suojasta näkyy nenänpää ja peukku nousee ylöspäin… Ei siis puhettakaan keskeytyksestä, kaikki mukana.. jatketaan. Kaikki vaikuttaa hyvältä mutta sijoituksesta ei ole mitään tietoa. Ajatukset liikkuvat välillä… kunhan kukaan ei loukkaa ja mitään ei hajoa, takaraivossa toisen väliajan piikkipaikka ja vuoden 2010 keskeytykset. Hetken ehtii miettiä välissä mitä kotona mahtaa kuulua ja taas kylmäkylpy keulasta palauttaa ajatukset aaltojen ajamiseen. Kuusituntia, olo kuin pesupallolla ja kääntyminen myötäiseen Kasuunilta kohti Melstenin rantaa… Kestimme. Lihapiirakat ja nakit uuniin kylmimmät miehet hyttiin lämmittelemään…selvittiin:)

Avoimen luokan katamaraanin jälkeen olimme viidenneksi nopein yksirunkovene maalissa ja takana oli vain yksi uhka pienemmällä tasoitusluvulla oleva vene joka voisi uhata napakymppi suoritustamme. Kova vastatuuli teki tehtävänsä eikä meitä uhannut enää takaa tulijat. 39 min varmisti voittomme toiseksi tulleeseen Harri Roschierin FG 46 R veneeseen.

116 matkaan lähteneestä veneestä keskeytti 45 venekuntaa, kaksi masto- ja kaksi peräsin vauriota sekä lukematon määrä purje, ym varuste vauriota ja meripahoinvointia joka aiheutti keskeytyksen. Kova keikka.

Kiitos Magnumin miehistölle huippu suorituksesta mukana Kalle Knihti, Ossi Valtonen, Teemu Grönros, Ossi Valtonen Taneli Kuisma, Henri Jefimoff.

S/y Magnum Kippari

Sami Ranta